Lääkäri-kansanedustaja Päivi Räsänen jätti lakialoitteen saattohoidon järjestämisestä koko maassa. – Hallitus ei ole vieläkään tuonut lakiesityksiä, vaikka vaalikautta on enää jäljellä muutama kuukausi.

Päivi Räsänen huolestui siitä, ettei hallitukselta ole tullut saattohoitoon liittyviä lakiesityksiä., vaikka sosiaali- ja terveysministeriön asettaman saattohoidon asiantuntijatyöryhmän loppuraportti annettiin jo kesällä 2021.

– Sen yksimielisen näkemyksen mukaan pelkät suositukset eivät riitä puutteiden korjaamiseksi, vaan tarvitaan muutoksia lainsäädäntöön. Vaalikautta on jäljellä enää muutama kuukausi, mutta hallitus ei ole vieläkään tuonut lakiesityksiä, jotka turvaisivat oikeuden saattohoitoon, Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Räsänen arvostelee.

Vaalikautta on jäljellä enää muutama kuukausi, mutta hallitus ei ole vieläkään tuonut lakiesityksiä, jotka turvaisivat oikeuden saattohoitoon.

– Säätämällä lailla potilaan oikeudesta saattohoitoon voidaan varmistaa, että jokaisella on lain turvaama oikeus saada tehokasta oirehoitoa, lääkäri-kansanedustaja Räsänen sanoo.

Räsänen esittää aloitteessaan, että Potilaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin (785/1992) lisättäisiin uusi 8 a § ”Potilaan oikeus saattohoitoon”. Siinä potilaalle, jolla on etenevä parantumaton sairaus, johon ei ole tarjolla ennustetta parantavaan hoitoon tai potilas on kieltäytynyt siitä, ja jäljellä olevan eliniän arvioidaan olevan lyhyt, vahvistettaisiin oikeus päästä saattohoitoon hoidon vaativuuden mukaisesti erikoistuneessa hoitoyksikössä. Valtioneuvoston antamalla asetuksella säädettäisiin tarkemmin saattohoidon toteuttamisesta.

– Ohjeista ja suosituksista huolimatta osaavan saattohoidon saatavuus on Suomessa edelleen sattumanvaraista. Oikeutta laadukkaaseen saattohoitoon ei pystytä kaikille takaamaan.

– Kuntien välillä on ollut isoja eroja saattohoidon saatavuudessa ja laadussa. Saattohoitoa ei ole systemaattisesti kehitetty osana julkista terveydenhuoltoa. Laadukkaasti ja oikea-aikaisesti toteutettu palliatiivinen eli oireita lievittävä hoito voi tuottaa säästöjä vähentämällä esimerkiksi päivystys- ja poliklinikkakäyntejä, joista ei ole potilaalle hyötyä, Räsänen huomauttaa.

Hänen mukaansa palliatiivinen hoito ja saattohoito on integroitava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään siten, että palveluketju kattaa kaikki elämän loppuvaiheen hoitoa tarjoavat terveyden- ja sosiaalihuollon yksiköt.

– Erityistason palliatiivisen hoidon saatavuutta on mahdollista parantaa tuomalla palliatiivisen kotisairaalan palvelut kotiin ja asumispalveluyksiköihin kaikkien ulottuville sekä vahvistamalla yhteistyötä eri palveluntuottajien välillä. Suosituksen mukaan oireita lievittävää hoitoa ja saattohoitoa on oltava saatavilla hoivayksiköistä erikoissairaanhoitoon, Räsänen sanoo.

Joka vuosi Suomessa noin 30 000 eri ikäistä ihmistä tarvitsee elämän loppuvaiheen palliatiivista hoitoa.

Hän toteaa resurssipulan lisäksi Suomessa olevan myös osaamisvajetta.

– Osaamisvajeen korjaamiseksi olisi suositeltavaa järjestää systemaattista perusopetusta sekä täydennys- ja erikoistumiskoulutusta. Väestön ikääntyminen on merkittävästi vaikuttanut palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tarpeeseen.

Joka vuosi Suomessa noin 30 000 eri ikäistä ihmistä tarvitsee elämän loppuvaiheen palliatiivista hoitoa.

– Kansallinen tavoite on, että iäkkäät ihmiset voivat asua kotona ja saada tarvitsemansa palvelut ja hoidon elämänsä loppuun asti asuinpaikalleen, Räsänen toteaa.