Adventti muistuttaa joulusta. Miksi ensimmäisenä jouluna paimenille puhuttiin ”rauhasta maassa ihmisten kesken”? Oliko se sellaista puhetta, johon me ihmiset pahimmillaan syyllistymme. Puheesta huolimatta mikään ei muutu. Inhimillinen kurjuus jatkuu.

Kysymys on ajankohtainen. Rivipoliitikot ja varsinkin meitä suuremmat johtajat ovat luvanneet maailmanrauhaa ja hyvinvointia kaikille. Kaikkea tätä on luvattu politiikassa ja utopioiksi nimetyissä pyrkimyksissä. Yksi on kuitenkin puuttunut: tämän kaiken toteuttaja ja tekijä.

Meitä kristillisdemokraatteja on varoitettu politiikan ja uskonnon sekoittamisesta. Monet muut sekoittavat asioita mennen tullen ja eri teitä hyvään tulevaisuuteen osoitetaan. Omat ideologiat, tiedon lisääminen ja demokraattinen keskustelu nimetään keinoiksi saavuttaa hyviä asioita. Talouden edistymiseen uskovat monet liberaalit ajattelijat. Marxilainen vallankumous luotti työväenluokan diktatuuriin, mutta siitä onneksi päästiin lopulta eroon. Radikaaleimmat islamistit odottavat Mahdi-imaaminsa paluuta.

Meillä on lupa kertoa tärkeä sanoma. Joulun Herra, Jeesus Kristus, rauhan tekijä, saapui jouluna pieneen talliin ja seimeen. Elämäntyöllään Hän maksoi rauhan Jumalan ja tätä vastaan rikkoneen ihmiskunnan välillä. Opetuksillaan Hän loi paremman elämäntavan ja antoi meille aivan uuden ulottuvuuden.

Meillä on lupa kertoa tärkeä sanoma. Joulun Herra, Jeesus Kristus, rauhan tekijä, saapui jouluna pieneen talliin ja seimeen. Elämäntyöllään Hän maksoi rauhan Jumalan ja tätä vastaan rikkoneen ihmiskunnan välillä.

Politiikassa tehdään työtä tässä ja nyt. Vaihtoehtomme ovat rajalliset. Kristillisen näkemyksen tärkein hyvä seuraus on jo olemassa, kun uskomme pelastukseen. Kaikki ne hyvät seuraukset, joista jo paimenet aikanaan kertoivat, eivät vielä ole näkyvissä. Niitä vasta odotetaan – turvallisin mielin.

Kirjoittaja Jouko Jääskeläinen on valtiotieteiden tohtori, Vantaan kaupunginvaltuutettu, Vantaan ja Keravan hyvinvointialuevaltuutettu sekä pitkäaikainen entinen kansanedustaja