Kristillisdemokraattien puoluehallitus sai maaliskuun alussa mieluisan tehtävän solmia vaaliliiton Liike Nyt:n kanssa kesäkuun Euroopan Parlamentin vaaleja varten. Samassa yhteydessä iloitsimme poliittisesta kotiinpaluusta. Nimesimme nimittäin Suomen yhden kokeneimman ex-europarlamentaarikon Eija-Riitta Korholan ehdokkaaksemme ja vetämään kärkenä yhdeksän muun mainion meppikandidaatin joukkoa. Eija-Riitan kohdalla ympyrä sulkeutuu, hänhän oli puolueemme kautta aikain ensimmäinen europarlamentaarikko vuosituhannen vaihteessa.

Solmittu vaaliliitto avaa meille puolueena realistiset mahdollisuudet omaan meppipaikkaan. Suomi saa näissä vaaleissa yhden lisäpaikan tulevaan parlamenttiin, ja suomalaismeppien lukumäärä kasvaa neljästätoista viiteentoista. Edellisten EU-vaalien tuloslistan tarkastelu nostaa vaalikuumetta entisestään. Sijoittuihan ensimmäiselle varasijalle, eli viidenneksitoista, juuri Korhola, ja allekirjoittanut oli KD-listan ykkösenä kuudestoista. Missään vaalissa ei kuitenkaan ole vanhoja ääniä, vaan jokaisen puolueaktiivin panosta tarvitaan tässäkin vaalityössä ja äänestysuurnilla.

Edessä olevat EU-vaalit ovat erittäin tärkeät nimenomaan substanssin näkökulmasta. Se, millainen parlamentti ja komissio valitaan, määrittelee suunnan sisämarkkinoiden, turvallisuuden, maatalouden, muuttoliikkeen, ilmasto- ja ympäristöpolitiikan suhteen kuin myös mahdollisuuden metsäpolitiikan pitämiseksi omissa käsissä.

Jotta Euroopan unionista voidaan edelleen puhua arvoyhteisönä, on EU:n pidettävä kiinni myös arvoista, joiden varassa maanosa syntyi.

Eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan muiden muassa puolustusyhteistyössä, sisämarkkinoiden kehittämisessä ja talouskasvun vauhdittamisessa, mutta se ei edellytä massiivista byrokratiaa, epämääräisesti perusteltuja tulonsiirtoja tai komission vallan kasvattamista. Jäsenmaiden tarpeita kuuntelematon kunnianhimo on jo ajamassa esimerkiksi yhteistä maatalouspolitiikkaa ahdinkoon. Tällaiset piirteet EU:n kehityksessä ovat pikemmin omiaan repimään unionia rikki.

Eurooppaa yhdistivät yli tuhannen vuoden ajan juutalaiskristillinen ihmiskuva, kirkko sekä antiikin ja valistuksen ajan sivistysperintö. Jotta Euroopan unionista voidaan edelleen puhua arvoyhteisönä, on EU:n pidettävä kiinni myös arvoista, joiden varassa maanosa syntyi. Muussa tapauksessa koko unioni on suuressa vaarassa menettää sielunsa.

Nämäkin EU-vaalit ovat siis mitä suurimmassa määrin arvovaalit.

[email protected]

Kolumni on julkaistu KD-Lehdessä 11. maaliskuuta