Eija-Riitta Korholan lähteminen KD:n eurovaaliehdokkaaksi oli iloinen uutinen hänen pitkäaikaisille äänestäjilleen. – Olemme tienhaarassa. Ellemme nyt korjaa politiikan suuntaa, seuraa liikaa hallitsematonta, vapaata pudotusta, Korhola toteaa KD-Kompassi-haastattelussa Radio Deissä.

Eija-Riitta Korhola vastaa KD-Kompassi-ohjelmassa kysymykseen, mikä innostaa ja motivoi häntä KD:n vaalitunnuksen mukaisesti järjen ääneksi Eurooppaan.

– Ajattelen, että olemme todellisessa tienhaarassa. Ellemme nyt korjaa politiikan suuntaa, seuraa liikaa hallitsematonta, vapaata pudotusta.

Korhola toimi europarlamentaarikon vuosinaan 1999–2014 enimmäkseen ilmasto- ja energiapolitiikan parissa.

– Asiat, joista silloin varoitin, ovat nyt todellisia. Ilmastopolitiikan kustannukset ovat nousemassa pilviin, ilman että se auttaa mitenkään lopputuloksen tai ympäristön kannalta. Koska olen myös väitellyt aiheesta, uskon että osaamistani tarvitaan ja nyt viestini ymmärretään.

– Vastikään julkisuuteen tuli komission arvio nykyisen ilmastopolitiikkamme vuotuisista kustannuksista, ja luku oli järkytys. Yksin Suomelle se merkitsisi 25 miljardin vuotuista kustannusta, suunnilleen saman verran kuin koko sote-järjestelmämme maksaa.

Korhola muistuttaa, että ilmastopolitiikkamme paitsi vahvistaa tällä hetkellä kilpailjoita Kiinaa ja Venäjää, se tekee Suomea lisääntyvästi riippuvaiseksi kiinalaisesta teknologiasta.

– Pidän tätä epäviisaana politiikkana. Jos nimittäin heikennymme Euroopassa taloudellisesti, heikennymme myös poliittisesti. Se ei voi olla vaikuttamatta ihmisoikeuksiin.

Toinen tärkeä motiivi Korholalle liittyykin ihmisoikeuksiin.

Usein vetoankin kristittyihin äänestämään siksi, että äänestämättömyys on tietynlaista ylellisyyttä, johon meillä ei enää pitäisi olla varaa.

– Olen koko aikuisikäni työskennellyt tavalla tai toisella uskonsa vuoksi vainottujen auttamiseksi. Tiedän kokemuksesta, että europarlamentissa voi tehdä paljon hyvää tällä alueella: voi pelastaa ihmishenkiä, saada viattomia pois vankilasta. Usein vetoankin kristittyihin äänestämään siksi, että äänestämättömyys on tietynlaista ylellisyyttä, johon meillä ei enää pitäisi olla varaa.

– Vielä muutama vuosikymmen sitten Suomessa joissakin seurakunnissa paheksuttiin äänestämistä. Kun olen tavannut paljon vainottuja kristittyjä eri maissa, en huomaa koskaan heidän väheksyvän politiikkaa, koska siitä voi riippua heidän ja heidän lastensa kohtalo.

Eurovaalit ovat jo kesäkuussa, joten aikaa kampanjointiin ei ole pitkälti.

– Kampanjani on reipas, koska aikaa on vähän. Mutta sitä on riittävästi, koska en ole tekemässä mitään uutta juttua. Yritän mahdollisuuksieni mukana kiertää Suomea niin paljon kuin ehdin. Sitä rajoittaa se, etten voi olla useassa paikassa yhtä aikaa, mutta parhaani teen.

– Nostan näitä edellä mainittuja teemoja, puhun järkevän energiapolitiikan puolesta, järkevämmän – joka tarkoittaa realistisemman – ilmastopolitiikan puolesta. Puhun Suomen edun ja suomalaisen näkökulman puolustamisen puolesta – se on minusta välttämätöntä.

– Tiedän että siellä voi joko tuhota tai parantaa kilpailukykyämme. olen nähnyt molempia tehtävän. Haluan omalta osaltani olla taistelemassa sen parantamiseksi. Nämähän ovat kaikkein tärkeimmät vaalit, ja ihmisten täytyisi havahtua siihen.

Nämähän ovat kaikkein tärkeimmät vaalit, ja ihmisten täytyisi havahtua siihen. – KD:n eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola

Vuonna 1999 Korholasta tuli silloisen Suomen Kristillisen Liiton ensimmäinen europarlamentaarikko.

Kuinka EU on muuttunut tuosta vuosituhannen vaihteen tilanteesta? Ja kuinka oma ajattelusi ja poliittinen linjasi on muuttunut, vai onko?

– EU on aivan eri paikka. Pakko sanoa. Emmekä me tietenkään 1994 liittyneet sellaiseen EU:hun jossa olemme nyt.  Tämä vastaus voisi olla tarina siitä, miten EU pilattiin, niin paljon huonoja valintoja on tapahtunut 25 vuodessa. Ilmastopolitiikka oli esimerkiksi alkutekijöissään, ja monihan ei ottanut sitä ollenkaan vakavasti vaan niitä ajatuksia pidettiin ihan hulluina ja epärealistisina.

Eija-Riitta Korhola: ”Olemme tietynlaisen ideologian vankeja ympäristökysymyksissä”

– Ympäristökysymykset olivat pikemminkin politiikan teknistä reunaa, eräänlaista unionin kuonanhallintaa. Samasta syystä ympäristöministerin salkku ulkoistettiin usein vihreille.

Korhola pohtii, että motiivit ympäristöministerin salkun antamiseen olivat kyseenalaiset.

– Ehkä ajateltiin, että se on harmiton tehtävä noille onnettomille, joista useimmat utopiansa menettäneinä entisinä vasemmistolaisina hakivat uutta suuntaa. He saisivat keskittyä tähän nippeliasiaan ja pysyisivät valtavirran ulkopuolella harmia aiheuttamasta.

– Sen vuoksi kesti kauan ennen kuin ympäristöasioiden poliittiseen painavuuteen ja vakaviin seurauksiin herättiin. Samalla pääsi tapahtumaan, että koko alue ilmastopolitiikasta jäte- ja energiapolitiikkaan on ollut EU:ssa pitkään vihreän ideologian määrittelemää, koska perustukset luotiin noina ymmärtämättömyyden vuosina, Korhola toteaa suorasanaisesti.

– Tämä leimaa tilannetta edelleen. Olemme aivan tietynlaisen ideologian vankeja ympäristökysymyksissä, ja siinä tarvittaisiin tosi raikasta keskustelua.  Pitäisi päästä rajoittamisen politiikasta mahdollisuuksien ja innovaatioiden politiikkaan.

Ympäristökysymyksissä pitäisi päästä rajoittamisen politiikasta mahdollisuuksien ja innovaatioiden politiikkaan.

– EU:ta on pilattu myös sillä tosiseikalla, että valta ja vastuu eivät kohtaa. Parlamentilla on nykyään paljon valtaa. Minä väitän, että sitä on liikaa.

– EU-vallan kolmijaossa – komissio, parlamentti ja neuvosto – on kaksi tahoa, joilla on valtaa, mutta ei varsinaista vastuuta äänestäjien edessä. Valta ilman vastuuta on politiikkaa vakavasti vaarantava ilmiö. Varsinkin kun eurovaalien heikko äänestysprosentti yhdistetään europolitiikan heikkoon seurantaan, lopputulos ei riitä vakuuttamaan vastuullisen demokratian toteutumisesta.

– Vain neuvosto eli jäsenmaiden ministerit joutuvat lainsäädäntöön sitoutuessaan myös vakavasti miettimään, miten annettuihin tavoitteisiin päästään. Parlamentti voi huoletta lätkiä mitä tahansa mahdottomuuksia minkäänlaisen vastuun sitä rajoittamatta. Siksi neuvosto on ollut monesti näistä kolmesta elimestä tervejärkisin – joskin usein myös raukkamainen ja kaksinaamainen: neuvoston edustajat saattavat olla kotimaassaan machoja, Brysselissä hampaattomia raukkoja.

Eija-Riitta Korhola muutti kantansa ydinvoimasta poliitikonuransa alussa

EU on muuttunut neljännesvuosisadassa, mutta niin on Korhola itsekin – tai ainakin keinot.

– Oma ajatteluni on tietenkin muuttunut joissakin asioissa paljon ja isossa kuvassa ei yhtään. Ajattelen sillä lailla, että politiikka on keskustelua keinoista, ja kun maailma muuttuu, voi olla että keinojenkin pitää muuttua. Se on järkevää, ettei betonoi ajatuksiaan liikaa.

– Esimerkiksi ydinvoimassa muutin kantani oikeastaan heti parina ensimmäisenä lainsäätäjävuonna, kun aloin lukea energiapolitiikan faktoja ja tilastoja. Muistan, että pohdintani sai aikaan sen, että kristillisdemokraattien enemmistö Suomessakin päätyi myönteiselle kannalle kun eduskunta päätti 2002 periaateluvasta uuden ydinvoimalan rakentamiselle.

– Mutta siinä mielessä ajatteluni ei ole muuttunut, että ne syyt joiden vuoksi lähdin politiikkaan, motivoivat minua edelleen. Olen koko ajan, myös ollessani 20 vuotta Kokoomuksessa, määritellyt itseni eurooppalaiseksi kristillisdemokraatiksi.

Onko EU:ssa osattu riittävästi varautua maanosan turvallisuuden heikkenemiseen ja kriisien laajentumiseen? 

– Ellemme käännä suuntaa, ajaudumme sotaan ja vieläpä heikkona saaliina, vailla pelotetta. Kun kaikki liittyy kaikkeen, niin energiakin liittyy sotaan: olemme saaneet nähdä että Saksa vain kasvatti riippuvuuttaan venäläisestä energiasta samalla kun se muka investoi energiakäännökseen, jonka piti tehdä itsenäiseksi ja riippumattomaksi.

– Se oli valheelle rakennettu tarina, ja näitä tarinoita on Euroopassa liikaa. Jos me emme havahdu siihen heikentämiseen jota itse koko ajan teemme, olemme kadotettu maanosa.

Miten kiteyttäisit kristillisdemokratian tärkeimmät arvot, joita edustat ja joiden puolesta haluat toimia?

– Kuten sanoin olen kristillisdemokraatti, koska se on maailmankuvani, jonka kestävyyteen luotan. Olin sitä tietenkin myös kokoomuksessa, mehän olimme EPP:ssä. Se on syntynyt totalitarismien vastavoimaksi.

– Kristillisdemokratia on sanan- ja uskonnonvapauden puolustamista sekä politiikkaa, jossa ihmisten tasavertainen kohtelu on keskiössä. Tuo aate on kestänyt historian testin: se aate rakensi sodanjälkeisestä Euroopasta vahvan. Maailmansotien jälkeen liike järjestäytyi ja saavutti johtavan aseman Euroopassa. Se on heikompiosaisten kansalaisten aseman puolustamista. Se kannustaa vastuunottoon perheestä, lähimmäisistä ja luonnosta, yrittäjyyteen ja itsensä kehittämiseen.

Eija-Riitta Korhola lauantaina 23.3. klo 12.50 KD-Kompassissa, Radio Dei

Merja Eräpolku haastattelee Kristillisdemokraattien eurovaaliehdokasta Eija-Riitta Korholaa, Radio Dei la 23.3. klo 12.50.

Jälkikuuntelu: Spotify/Kristillisdemokraatit