Eija-Riitta Korhola pohtii vaikeaa aihetta blogissaan filosofin ja potilaan näkökulmasta.

Äskettäin on tehty kansalaisaloite eutanasian sallimisesta. Se on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Viimeksi eduskunta hylkäsi vastaavan aloitteen kuusi vuotta sitten.

Lausun aiheesta muutaman ajatuksen filosofitaustalla ja vähän potilaankin kokemuksella. Mutta ensin perustermit, sillä muuten emme tiedä, mistä puhumme. Käsitteet ovat julkisuudessa varsin sekavassa käytössä. Eutanasia esimerkiksi ei tarkoita, että pidättäydytään tarpeettomista ja vaikuttamattomista hoidoista, tai lopetetaan sellaiset. Se on osa hyvää hoitokäytäntöä. Tarpeettomien hoitojen lopettamisessa ei ole päämääränä potilaan kuolema, vaan hoidoista koituvan epämukavuuden ja kuoleman prosessin pitkittymisen välttäminen. Eutanasiassa sen sijaan tarkoitetaan tarkoituksellista potilaan elämän lopettamista lääkkeitä antamalla potilaan vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä.

Aiheen yhteydessä on puhuttu myös palliatiivisesta sedaatiosta. Se tarkoittaa kivusta kärsivän potilaan tietoisuuden alentamista lääkkeillä joko ajoittaisesti tai yhtenäisesti. Sitä pidetään vaihtoehtona eutanasialle. Tavoitteena on lievittää sellaista sietämätöntä kärsimystä, jota ei voida lievittää muilla hoitokeinoilla. Siinä ei pyritä jouduttamaan potilaan kuolemaa niin kuin eutanasiassa.

Lääkäreiden enemmistö on pitkään vastustanut eutanasiaa ja siksi Lääkäriliiton virallinen kanta on ollut tähän asti kielteinen. He eivät ole kannattaneet sitä, että lääkärit ammattikuntana velvoitettaisiin tekemään toimenpiteitä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on jouduttaa potilaan kuolemaa. Tämä kysymys tuli itseänikin vastaan, koska sitä kysyttiin eurovaalien vaalikoneessa. Aihe vaatisi tuntien keskustelun eikä muutaman minuutin blogia, mutta kerron lyhyesti miksi en poliitikkona edelleenkään kannattaisi eutanasiaa.

Ensinnäkin se muuttaisi lääkärin ammattia merkittävästi. Hoitamisen ja parantamisen ja hengen pelastamisen lisäksi tulisi kuolemaan auttaminen. Vaikka yksittäiselle lääkärille jäisi oikeus päättää haluaako hän osallistua eutanasian toteuttamiseen, saisi lääkärikunta kollektiivisen velvoitteen tarjota eutanasiaa, kun kriteerit täyttyvät.

Eutanasia muuttaisi lääkärin ammattia merkittävästi.

Toiseksi filosofina oudoksun, että eutanasian puolustajat vetoavat itsemääräämisoikeuteen ja kuitenkin siitä seuraisi toiselle ihmiselle, eli lääkärille, velvoite avustaa kuolemassa. Itsemääräämisoikeus ei ole mikään vesitiivis argumentti tässä, koska potilas ei suinkaan voi soveltaa sitä johdonmukaisesti muuten potilaana ollessaan. On monia asioita, joita potilas ei voi kohdallaan päättää. Kansalaisaloite toteaa, että oikeustoimikelpoisen ihmisen tulisi saada eutanasia, jos pyynnön esittävä ihminen sairastaa kuolemaan johtavaa tautia ja kokee siihen liittyen sietämätöntä kärsimystä. Se kuulostaa kohtuulliselta pyynnöltä, mutta helppo se ei lääkärin kannalta ole. Mitä sanotaan ihmiselle, joka on esittänyt pyynnön eutanasiasta, mutta jonka kärsimyksen ei arvioida olevan sietämätöntä? Miten lääkäri tietää mikä on sitä ja mikä ei?

Kolmanneksi näen riskinä myös lukuisat seurausvaikutukset. Miten käy lääkärin työn itseymmärrykselle ja ehdottomuudelle olla elämän puolella? Pari esimerkkiä. Saadaanko itsemurhaa yrittänyttä enää pelastaa, kuten nyt, ja mistä moni on ollut myös kiitollinen, koska useinhan itsemurhayritys on ollut avunpyyntö. Tuleeko lääkärin käytännön työn arkeen uusi eettinen kysymys, joka on ratkaistava joka kerta erikseen, ja miltä pohjalta? Aivan mahdoton tehtävä olisi arvioida, kuka itsemurhakandidaatti otetaan ja kuka jätetään. Miten jonkun elämä olisi arvokas ja toisen arvoton?

Haluaisin hyvän kuoleman sijasta puhua hyvästä ja arvokkaasta elämästä loppuun saakka.

Neljänneksi ajattelen henkisiä seurauksia. Sairashan merkitsee usein omaisille isoa elämänmuutosta ja arjen kuormitusta. Kokeeko sairas julkista keskustelua seuratessaan olevansa yhteiskunnallinen rasite ja taakka läheisilleen? Käykö silloin niin, että oikeudesta kuolla muodostuukin sosiaalisesti myös velvollisuus kuolla, ja olla kuormittamatta järjestelmää. Miten lääkäri voi arvioida, pyytääkö potilas kuolemaa velvollisuudentunnosta?

Olen itse ollut potilas ja luulen tietäväni jotain siitäkin, mitä kova kipu on. Tämä on alue, jossa tarvitaan kaikki myötätunto ja apu. Haluaisin hyvän kuoleman sijasta puhua hyvästä ja arvokkaasta elämästä loppuun saakka. Haluan korkeatasoista kivunlievitystä. Haluan voida luottaa siihen, että minua hoitava lääkäri on aina ja yksiselitteisesti elämän puolella ja minun puolellani.

Kuuntele!

Julkaistu radioblogina Radio Deissä maanantaina 15. huhtikuuta.

Kuunneltavissa Eija-Riitta Korholan sivuilla korhola.com tai täältä.

Eija-Riitta Korhola on Kristillisdemokraattien eurovaaliehdokas 2024. Hän on toiminut meppinä 1999–2014 ja nousee varasijalta Euroopan parlamenttiin kesäkuussa kuluvan istuntokauden viimeisiksi viikoiksi. Eurovaalien varsinainen äänestyspäivä on 9. kesäkuuta.