Amerikkalainen unelma on luhistunut lännen kultamaata kauempaa ihailleiden silmissä. Johtavasta supervallasta tuli polarisoitunut, kahtiajakautunut, toistuvien kriisien koettelema pirstaleinen osavaltioiden liitto.

Vuotta 2020 on leimannut huonosti hoidettu koronapandemia, jota osa maan johtavista poliitikoista, etunenässä presidentti, on vieläpä vähätellyt. Valtavan iso sairastuvuus, köyhän väestönosan vakavasti puutteellinen terveydenhoito, 220 000 koronakuolemaa ja suurtyöttömyys kurittavat maata. Toisaalla riehuvat maastopalot ja toisaalla hirmumyrskyt. Toukokuun lopulla poliisit surmasivat silminnäkijöiden edessä Minneapolisin kadulla afroamerikkalaisen George Floydin. Alkoi jättimäinen mielenosoitusten ja väkivaltaisten mellakoiden sarja, joka eteni pitkin mannerta.

Amerikkalainen unelma on luhistunut lännen kultamaata kauempaa ihailleiden silmissä.

Black Lives Matter –liikehdinnän ohella oli muutakin raivokasta kapinaa, joka politisoitui molemmilta äärisuunnilta. Ei vastustettu vain poliisiväkivaltaa, vaan rodullista ja taloudellista eriarvoisuutta – ja hallintoa kaikkineen. Länsirannikon Seattlen keskustassa anarkistit valtasivat kuusi korttelia, ja pattitilanne kesti pitkään. Kaaosta eri puolilla maata ruokki valtaapitävien ja median keskenään ristiriitainen viesti. Trumpin hallinnon mukaan mellakoita organisoi antifa-liike, toisaalla asia kiistettiin.

Juuri ennen oman koronatartuntansa varmistumista presidentti Donald Trump väitteli ensimmäisen vaalikeskustelun demokraattivastustajansa Joe Bidenin kanssa. Trumpin huono käytös oli tarttunut myös kilpakumppaniaan maltillisempana, jopa värittömänä tunnettuun Bideniin.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola totesi Yle TV1:n Ykkösaamussa (3. lokakuuta), että likainen näytelmä oli surullinen osoitus Yhdysvaltain polarisaatiosta.

Tällainen vihamielinen käytös on tuttua some-palstoilta. Demokratiaan ei vihamielisen, ”turpa tukkoon” -keskustelun ja henkilökohtaisuuksiin menemisen pitäisi kuulua. Samaa retoriikan muutosta olemme muuten alkaneet kuulla myös Suomen eduskunnassa.

Poliittinen vastustaja on UPIn Aaltolan mukaan kuitenkin oma maanmies tai –nainen, samaa yhteisöä. Kun häntä kohtelee kunnioittavasti, voi hänen kanssaan tehdä yhteistyötä.

 

Aiheesta KD-verkkolehdessä:

KD-Lehdessä 10/2020 sekä KD-verkkolehdessä käsitellään ja analysoidaan kahtiajakoa.

Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja Tapio Luoma-aho pohtii polarisaation syvenemistä artikkelissaan Sisällissodan partaalla? – Polarisaatio kasvaa Yhdysvalloissa. Lue artikkeli täältä

KD:n 2. varapuheenjohtaja, KD Nuorten pääsihteeri Viljami Haavisto pohtii polarisoitumista haastattelussa. Lue Yllättävää, että vastakkainasettelu kasvaa myös maissa, jotka eivät muuten muistuta Yhdysvaltoja -haastattelu täältä