Kirkot ja kristillistaustaiset toimijat ovat sekä toiminnallaan että ajatuksillaan vuosisatojen ajan vaikuttaneet yhteiskuntaan kaikkialla maailmassa.

Marraskuussa 2020 julkaistussa Kirkkojen yhteiskunnallinen opetus -kirjassa annetaan puheenvuoro viidelle kirkkokunnalle, joista neljä – luterilainen, ortodoksinen, helluntailainen ja katolinen – toimivat Suomessa. Viides on reformoitu kirkkokunta.

– Tämän teoksen on tarkoitus olla keskustelun avaus. Aihe on niin valtavan laaja, ettei se millään mahdu yhteen pamflettiin. Nämä eivät ole kirkkojen virallisia puheenvuoroja, mutta hyvä läpileikkaus siitä ajattelusta, jota kirkoilla on, kiteytti kirjan kustantaneen Ajatushautomo Kompassin toiminnanjohtaja Tapio Luoma-aho.

Kirkkojen yhteiskunnallinen opetus -kirjan julkistamistilaisuudessa 21. marraskuuta kirjoittajat avasivat sitä, mitä heidän edustamansa kirkot ajattelevat yhteiskunnallisista kysymyksistä ja miten niiden ajattelu on kehittynyt.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa käsittelevän artikkelin kirjoittanut teologian tohtori Kari Latvus totesi, että luterilaisen kirkon keskeisen yhteiskunnallisen opetuksen on hyvin jäsentänyt Tuomas Hynynen väitöskirjassaan Uskon ja rakkauden asialla.

– Hän sanoo, että luterilaisessa kirkossa ’eettisen harkinnan perustana on luomiseen perustuva ihmisarvo sekä kultaisen säännön soveltaminen’. Tämä on hyvin selkeä, jämpti ja osuva määritelmä.

1990-luvulla kirkolliskokouksessa käsiteltiin aloitetta, jossa esitettiin, että kirkko hahmottaisi sosiaalisen ja yhteiskunnallisen linjauksen. Kirkolliskokous torjui ehdotuksen.

– Päädyttiin, ettei kirjoiteta sosiaalioppia, vaan pyritään ennen kaikkea kirkastamaan kultaisen säännön tulkintaa. Kuitenkin piispojen kannanotot lähentyvät jossakin määrin tämän tyyppistä kirjoitusta, esimerkiksi Kohti yhteistä hyvää vuodelta 1999.

Yhä useammin kirkon pitäisi muistaa asettua johdonmukaisesti ja selkeästi heikoimpien puolelle.

Latvuksen mukaan yksi Raamatun punaisista langoista on, että Jumala näkee vaivatun, köyhän, velkaantuneen ja alas painetun.

– Toisaalta missä on orjuusreformi Raamatussa? Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa oli selkeästi joitain rajoja, hän muistutti.

Kirkkohallituksen jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtajana työskentelevän Latvuksen mielestä luterilaisen kirkon sisällä olevien sosiaalieettisten linjojen epäselvyys konkretisoitui viime toukokuussa esiin nousseessa somekohussa. Kirkkoa arvosteltiin siitä, että se ”osallistuu poliittisiin kampanjoihin”. Taustalla oli kirkon virallisen lähetysjärjestön, Suomen Lähetysseuran, päätös liittyä Finnwatchin koordinoimaan 430-kampanjaan, joka tähtäsi veropohjan laajentamiseen ja ”verovälttelyn” suitsimiseen Suomessa ja kansainvälisesti.

– Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen ei ole helppoa. Se vaatii paljon.

– Haasteena oman kirkkoni sisällä näen sen, että yhä useammin kirkon pitäisi muistaa asettua johdonmukaisesti ja selkeästi heikoimpien puolelle. Sen ei niinkään pitäisi varmistaa omaa asemaansa, vaan olla eettisenä äänenä kysymässä, kuka kärsii eniten tässä yhteisössä, Kari Latvus totesi puheenvuoronsa päätteeksi.

Suomen ortodoksinen kirkko

Isä Teo Merras kertoi, että ortodoksisessa kirkossa yhteiskunnallista opetusta on ryhdytty laatimaan vasta viime aikoina.

– Oli shokeeraavaa huomata, että meidän kirkollamme ei ole ollut mitään selkeää yksiin kansiin puettua yhtenäistä ja systemaattista yhteiskunnallista opetusta.

– Kukin paikalliskirkko soveltaa – ja on aina soveltanut – kirkon käytännön ohjeistusta, eli kanoneita ja muita piispainkokousten päätöksiä, hieman omalla tavallaan peilaten vallitsevaa ympäröivää yhteiskuntaa ja toimintaympäristöään, Merras selvitti.

Ensimmäinen merkittävä yhteiskuntaeettisiä kysymyksiä kootusti pohtiva dokumentti on Moskovan patriarkaatin vuonna 2000 julkaisema Sosiaalisen käsitteen perusteet.

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos asetti 2017 työryhmän laatimaan ortodoksisen kirkon sosiaalis-eettisiä kysymyksiä pohtivan asiakirjan. Työryhmä toimi Amerikan kreikkalaisen arkkihiippakunnan alaisuudessa, ja se koostui pääasiassa Yhdysvalloissa toimivista teologeista ja professoreista.

Tämä sisällöltään laaja-alainen, 45-sivuinen ”Maailman elämän edestä – kohti ortodoksisen kirkon sosiaalieetosta” -dokumentti hyväksyttiin julkaistavaksi ekumeenisen patriarkaatin Pyhässä Synodissa tämän vuoden keväällä. Tekstin suomenkielinen käännös on ladattavissa Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilta www.ort.fi.

Kirkon ydintehtävä on kaikkialla sama: pysyä evankeliumeille uskollisena ja kääntää moraalinen opetus tämän ajan ihmisille ymmärrettäviksi eettisiksi ohjeiksi.

– Asiakirjan pääasiallinen tarkoitus ei ollut tuoda esiin kirkon virallista eksaktia opetusta, vaan esitellä yksi puheenvuoro ajatuksella, että muiden puheenvuorojen rinnalla muodostuu keskustelussa pikkuhiljaa kirkon opetus, joka sitten voidaan kirkolliskokouksessa hyväksyä, Merras kuvaili.

Dokumentin laatimisen keskeinen haaste on ollut se, että ortodoksinen kirkko toimii monissa eri kulttuureissa ja historiallisissa ympäristöissä.

– Kirkon ydintehtävä on kuitenkin kaikkialla sama: pysyä evankeliumeille uskollisena ja kääntää moraalinen opetus tämän ajan ihmisille ymmärrettäviksi eettisiksi ohjeiksi. Tehtävä ei ole helppo ja vaatii yhä enemmän monimutkaisten yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ilmiöiden ymmärtämistä, Merras muistutti.

Helluntaiherätys Suomessa

Helluntailiike muodostuu itsenäisistä seurakunnista, eikä kirkollista rakennetta ole. Suomessa seurakunnat ovat perinteisesti olleet rekisteröityneitä yhdistyksiä. Vasta 2000-luvulla on lähdetty järjestäytymään uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Suomen Helluntaikirkko on perustettu uskonnollisena yhdyskuntana 2002. Tällä hetkellä siihen kuuluu 80 seurakuntaa, jotka kuitenkin ovat kaikin tavoin itsenäisiä.

– Mitään kirjoitettuja dogmeja ei ole opetuksesta. Opetus tulee suoraan Raamatusta, josta löytyvät uskon perusteet, selvitti filosofian tohtori, varatuomari Markku Luoma.

Opetusta ja teologiaa rakentavina tekijöinä toimivat seurakuntien oman julistuksen ja opetuksen lisäksi erityisesti opetus herätysliikkeen Iso Kirja -kansanopistossa, julkaisutoiminta ja viime vuosina Suomen Helluntaikirkon eettisopillisen toimikunnan kannanotot. IK-opisto tarjoaa opetusta muun muassa Raamatusta sekä seurakunta-, nuoriso- ja lähetystyöstä.

Evankeliumi muuttaa ihmistä ja sen myötä myös yhteiskuntaa.

Luoma kuvasi, kuinka helluntaiherätyksen piirissä keskitytään vahvasti yksilön uskoontulon kautta tapahtuvaan muutokseen. Nähdään, että evankeliumi muuttaa ihmistä ja sen myötä myös yhteiskuntaa. Monet yhteiskunnalliset ongelmat nähdään seurauksina Jumalan tahdon vastaisesta elämästä.

–  Seurakunnan tehtävänä ei ole vaikuttaa yhteiskuntaan ’maallisilla’, poliittisilla keinoilla. Ihmisten elämä ja toiminta usein muuttuvat, kun ihminen tulee uskoon, ja sillä on myös heijastusvaikutuksia hänen ympäristöönsä ja yhteiskuntaan.

Luoman mukaan tämä näkyy vahvasti etenkin päihdeongelmaisten ja vankien parissa tehdyssä työssä.

–  Helluntaiherätyksessä lähetystyö kansainvälisesti ja kotimaassa on ollut voimakasta. Samoin sosiaalinen auttaminen esimerkiksi päideongelmaisten ja vankien parissa.

Kansanherätyksenä helluntailiike oli alkuvuosikymmeninä 1900-luvun alussa valtaosiltaan työväentaustainen. Kansalaissodan jälkeen liikkeeseen tulleet olivat suurelta osin punaisten puolelta. Liikkeessä näkyi myös tietynlainen vastaliikeominaisuus luterilaiselle kristillisyydelle, jota pidettiin maallistuneena ja valtaeliittiä edustavana.

– Väki ei kuitenkaan lähtenyt mukaan vasemmistolaiseen tai muuhun politiikkaan. Seurauksena oli epäpoliittisuuden ihanne, jossa ei haluttu sitoutua puolueisiin. Vasemmistolaisissa puolueissa nähtiin kristillisyyden vastaisuutta, eikä toisaalta haluttua sitoutua oikeistolaiseen ajattelumaailmaan. Ratkaisuna oli pitkään epäpoliittinen suhtautuminen yhteiskunnallisiin kysymyksiin, Luoma kuvasi.

Mitään listaa helluntaiherätyksen yhteiskunnallisista arvoista ei ole. Luoman mukaan helluntaiherätyksen piirissä uskonnon- ja sananvapautta pidetään vahvassa arvossa. Yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa julistustyö ja seurakunnallinen toiminta yhdenvertaisesti. Myös esivallan ja kristillisen perinteen kunnioitus on vahvaa.

– Konservatiivi-liberaali -akselille ajattelua on vaikea sijoittaa. Monia arvokonservatiivia korostuksia on vahvasti, mutta toisaalta vaikkapa kansainvälisyyteen ja maahanmuuttoon suhtaudutaan varsin kahtiajakoisesti. Päihteettömyyden tavoite, epäsiveellisyyden vastustaminen ja perinteinen avioliittonäkemys on vahvaa.

Luoman mukaan helluntaiherätys joutuu pohtimaan, miten halutaan vaikuttaa moniarvoiseen ja sekularisoituvaan yhteiskuntaan myönteisillä tavoilla.

Katolinen kirkko Suomessa

Katolisella kirkolla on pitkä perinne kunakin aikana keskeisten yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyssä. Studium Catholicumin johtaja, dominikaaniveli Isä Gabriel Salmela esitteli katolisen kirkon yhteiskunnallisen opetuksen perinnettä.

– Kirkon opetusvirka on vuosisatojen ajan käsitellyt sellaisia aiheita ja teemoja, joita nykyisin kutsumme sosiaaliopiksi tai yhteiskunnaliseksi opetukseksi.

Näistä tärkeimpiä ovat monet paavien kiertokirjeet ajankohtaisista yhteiskunnallisista teemoista. Esimerkiksi paavi Leo XIII vuonna 1891 Rerum Novarum -kiertokirjeessään käsitteli teollisen vallankumouksen aiheuttamia muutoksia yhteiskuntaan ja työntekijöiden asemaan. Johannes Paavali II pyrki voimakkaasti edistämään demokratiapyrkimyksiä ja vastaamaan kylmän sodan ja Neuvostoliiton hajoamisen seurauksiin. Benedictus XVI toi esiin globalisaation ja ekologisen kestävyyden kysymykset. Paavi Franciscus on asettanut etusijalle erityisesti köyhät ja marginalisoituneet ihmiset.

Kirkon perinteinen ydintehtävä on ollut edistää sovitusta ja rauhaa.

Isä Gabriel Salmela muistutti, että kirkon perinteinen ydintehtävä on ollut edistää sovitusta ja rauhaa.

–  Nykyinen paavi Franciscus liittää totuuden, oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden yhteen toteamalla, että kaikkia kolmea tarvitaan, jotta rauha voitaisiin saavuttaa ihmisten kesken.

– Paavillinen opetus on velvoittavaa kirkon yli miljardille jäsenelle. Lisäksi se on osoitettu ’kaikille hyvän tahdon ihmisille’ eli kaikille, jotka voivat vapaasti omassatunnossaan tutkia esitettyä opetusta. Kirkolla, paavilla, piispoilla tai papeilla ei ole poliittista suoraa vaikutusvaltaa, koska heillä ei ole siihen mandaattia uskovilta ja vielä vähemmän Jumalalta. Poliittinen vaikuttaminen ja yksityiskohtaisten ratkaisujen etsiminen on maallikkojen tehtävä.

– Maallisen esivallan ei ole vain sallittava uskonnollinen toiminta vaan myös edistettävä sitä.

Salmela muistutti, ettei katolisen kirkon sosiaalinen opetus ei ole vain kirjoja ja tutkimusta, vaan myös laajaa opetus- ja sosiaalista työtä, kuten päiväkoteja, kouluja, sairaaloita, vanhainkoteja.

Tilaisuuden keskustelussa todettiin, että katolisen kirkon sosiaaliopetuksella on ollut suuri vaikutus kristillisdemokraattisen ideologian muovatumiselle. Toinen aatteellinen pohjavire on tullut reformoidusta sosiaaliopetuksesta.

Kirjan reformoitua kirkkoa käsitelleen osuuden kirjoittanut kanadalaisprofessori David T Koyzis kuvasi videotervehdyksesssän sitä, kuinka jo 1800-luvun loppupuolella Hollannissa perustettiin ensimmäinen kristillisdemokraattinen puolue reformoidulle sosiaaliopetukselle pohjautuen.

Kirjan toimittaja, Ajatushautomo Kompassin perustajajäseniin kuuluva Esa Erävalo kiitteli kirjoittajien antaumuksellista työtä.

– Viiden eri kirkkokunnan ja teologisen perinteen tavat ajatella ja opettaa yhteiskunnallisista asioista näyttävät ensi alkuun varsin erilaisilta. Lähempi tarkastelu antaa yhtenäisemmän kuvan.

– Se kiinnostus mitä jo ennen kirjan julkistamista on saatu, osoittaa, että tällaiselle kirjalle on suuri tarve. Koskaan aiemmin Suomessa, kenties koko maailmassa, ei ole tällaista kirjaa ilmestynyt.

Erävalo muistutti, että kirkkojen maailmanlaajuinen vaikutus yhteiskuntiin on syvä. Kirjassa edustettuina oleviin kirkkokuntiin kuuluu yhteensä peräti yli 2,2 miljardia jäsentä.

– Kristinuskosta vieraantuneet voivat ajatella, että heidän arvonsa nousevat jostain neutraalista tieteen kehityksestä. Ovatko arvot vankalla pohjalla, jos ne erotetaan kristikunnan yhteisestä uskosta, toivosta ja rakkaudesta?, pohdiskeli Erävalo.

Lue myös Katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksella on pitkä perinne – ”Kirkon tehtävä on ollut edistää sovitusta ja rauhaa”, sanoo Isä Gabriel Salmela

Ajatushautomo Kompassin tuottaman Kirkkojen yhteiskunnallinen opetus -kirjan julkaisuseminaari järjestettiin lauantaina 21. marraskuuta Helsingin Lähetyskirkossa. Tilaisuuden tallenne on Ajatushautomo Kompassin Facebook -sivuilla. Kirjaa voi tilata nettisivun kompassi.org -kautta.

KD-verkkolehti julkaisee aiheesta myöhemmin lisää artikkeleita.