Puhemies Paula Risikko rakensi valtiopäivien päättäjäispuheensa varpusten ympärille.

– Erilaisista näkemyksistä huolimatta meitä yhdistää monta asiaa. Me kaikki olemme eismerkiksi suomalaisen luonnon ystäviä.

Puhemies Paula Risikko oli rakentanut puhettaa varpusten ympärille. Hän kertoi, että kaksi vuosikymmentä sitten Suomessa oli noin 500 000 varpusta.

– Kaksi vuotta sitten varpusia oli Suomessa jäljellä enää noin 50 000.

– Varpuset ovat häviämässä luonnosta, mutta ovatko ne katoamassa myös politiikasta? Tätä olen kysynyt kuluvan vaalikauden aikana itseltäni. Usein siltä on tuntunut. Olemme nähneet niin paljon haukkoja lentämässä ympärillämme.

Risikko muisteli kovasti kaivattua entistä kansanedustajaa Tommy Tabermannia.

– Tabermann sanoi kerran, että politiikassa ihmiset usein katsovat toisiaan kuin haukka varpusta. Tältä tämänkin vaalikauden aikana on joskus tuntunut. Toisen puolueen edustaja, joskus omankin, on saatettu nähdä enemmän saaliina kuin samanlaisena ihmisenä kuin itsekin.

Tabermann sanoi kerran, että politiikassa ihmiset usein katsovat toisiaan kuin haukka varpusta. Tältä tämänkin vaalikauden aikana on joskus tuntunut. Toisen puolueen edustaja, joskus omankin, on saatettu nähdä enemmän saaliina kuin samanlaisena ihmisenä kuin itsekin. – Puhemies Risikko päättäjäispuheessaan

Puhemies muistutti päättäjäispuheessaan myös suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemisesta, joista ilmestyi tutkimus viime syksynä.

– Jokaiselle suomalaiselle jokin asia on pyhä. Toisille pyhää ovat luonto, taide ja tiede; toisille pyhää ovat isänmaa, itsenäisyys ja Suomi. Kaikille pyhää ovat läheiset, koti ja rakkaus.

Risikko kaipasi suurten visioiden lisäksi päätöksentekoon parempaa rakennetta ja rytmiä. Sote-uudistuksen käsittely paljasti hänen mielestään viimeistään, kuinka tärkeää valtioneuvoston ja eduskunnan on yhdessä koordinoida toimintaansa.

– Parlamentarismille olisi suureksi eduksi, jos valtioneuvosto tekisi hallitusohjelmasta lainsäädäntöohjelman, jonka toteuttamisesta käytäisiin jatkuvaa keskustelua eduskunnan kanssa, Risikko totesi.

Risikko sanoi, ettei päättäjän pöytä ole kuitenkaan koskaan puhdas.

– Edelliseltä eduskunnalta jäi pöydällemme vaikeita asioita: talous ei ollut kasvanut moneen vuoteen, maamme velka oli suurentunut sataan miljardiin euroon, työttöminä oli melkein kymmenen prosenttia työvoimasta. Pöydällemme tuli myös asioita, joita emme itse voineet valita. Turvallisuus maailmassa tuntui säröilevän, ilmaston lämpeneminen jatkui, rajoillemme ilmestyi yht’äkkiä 32 000 vierasta ihmistä.

– Neljän vuoden aikana olemme ponnistelleet näiden asioiden ratkaisemiseksi. Olemmeko siinä onnistuneet, sitä jokainen voi harkita omassa mielessään. Pidän mielessäni Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen laajan tutkimuksen suomalaisten elämänlaadusta. Sen mukaan suomalaiset kokevat elämänlaatunsa nyt paremmaksi kuin neljä vuotta sitten ja ovat myös onnellisempia.

Risikko pahoitteli sitä, että sote-lapsi jäi syntymättä.

– Emme pystyneet uudistukseen tämän vaalikauden aikana.

Puhemies Risikko kiitti tasavallan presidenttiä Sauli Niinistöä hyvin sujuvasta yhteistyöstä.

– Keskustelette säännöllisesti ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan kanssa, mutta tapaatte myös muiden valiokuntien jäseniä yhä useammin. Nykyisin ulkopolitiikka on yhä enemmän myös ympäristö- ja luonnonvarapolitiikkaa ja tästä syystä esitän kansanedustajien puolesta kiitoksen keskusteluistanne myös suuren valiokunnan ja ympäristövaliokunnan kanssa.

Risikko palasi puheensa lopuksi vielä varpusiin. Hän muistutti, että nuorsuomalaisessa puolueessa oli sata vuotta sitten kaksi ryhmää. Toinen ryhmä tunnettiin pääskyinä, toinen varpusina. K.J. Ståhlberg kuului varpusiin.

– Ståhlbergin mukaan hyvässä yhteiskunnassa ’vaaditaan uskollista ja uupumatonta työtä, ei ainoastaan henkistä ja ruumiillista työtä varsinaisessa merkityksessä, vaan myös ponnisteluja mielten, tunteiden ja tahtojen taivuttamiseksi, että asetamme yhteisen päämäärän kaikkien eroavaisuuksien ja erimielisyyksien yläpuolelle, niin että vaikeuksia ei pahenneta vaan yhteisvoimin voitetaan’.

Risikko totesi lopuksi, että varpusia kannattaa siis kuunnella.

– Uskon, että me kaikki olemme valmiit tekemään työtä niiden pelastamiseksi niin luonnossa kuin politiikassakin.