– Toive kuolemasta on eri asia kuin että haluaisi kuolemaa nopeutettavaksi. Saattohoitoa täytyy kuitenkin edelleen kehittää ja pyrkiä hoitamaan myös potilaan henkistä kipua, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Eeva Rahko toteaa.

Eeva Rahko on ollut 17,5 vuotta syöpätautien lääkärinä. Hän toimii Oulun yliopistosairaalassa OYSissä palliatiivisen hoidon yksikössä syöpätautien vuodeosastolla 44B.

Pyytävätkö potilaat eutanasiaa?

– Erittäin harvoin tulee vastaan eutanasiasta keskusteleminen, ehkä yhden käden sormilla laskettavissa näiden vuosien aikana. Toive kuolemasta on eri asia kuin että haluaisi kuolemaa nopeutettavaksi, Rahko vastaa.

– Saattohoitoa täytyy kuitenkin edelleen kehittää ja pyrkiä hoitamaan myös potilaan henkistä kipua – puhutaan eksistentiaalisesta kivusta – jota ihminen voi kokea elämän päättymisen lähestyessä.

– Kun voimat ehtyvät, täytyy voida luottaa siihen että minua hoidetaan edelleen kunnioittavasti vaikka olenkin avun tarpeessa. Ihmisen omanarvontuntoa voidaan säilyttää inhimillisellä kohtelulla ja näkemällä henkilö sairauden takana, Rahko kertoo.

Kuoleman lähestyminen on psyykkinen prosessi. Se on tietenkin hyvin yksilöllistä jokaisen kohdalla, mutta moni havahtuu elämän merkityksellisyyteen, kun sen rajallisuus on realisoitumassa.

Eräässä lehtiartikkelissa kuvattiin tapaus jossa potilas ja omainen toivoivat syöpäsairaalle eutanasiaa saattohoitokotiin tullessa. Potilas sai hyvää oirehoitoa.

– Kun hän kuoli, omainen kertoi,  että juuri tätä he olivat eutanasialla tarkoittaneetkin: hyvää kuolemaa ja hyvää hoitoa, jossa kivut voidaan lievittää.

Rahko on havainnut, että moni vakavasti sairas suhtautuu elämäänsä edelleen positiivisesti.

– Kuoleman lähestyminen on psyykkinen prosessi. Se on tietenkin hyvin yksilöllistä jokaisen kohdalla, mutta moni havahtuu elämän merkityksellisyyteen, kun sen rajallisuus on realisoitumassa. Tavallisen arjen kiireissä sitä ei tule niin pohdittuakaan. Tämä voi olla monelle hyväkin kokemus, Rahko arvioi.