Uppsalan yliopiston uskonnonfilosofian professori Mikael Stenmark kuvaa jo 2001 julkaistussa alan perusteoksessaan ”Tiedeusko ja todellisuuden rajat” useita tiedeuskon muotoja.

Niistä neljää hän pitää kaikkein mielenkiintoisimpina. Hän ilmaisee ne neljänä tiedeuskon teesinä:

1. Ainoa tieto, jota voimme saada, on luonnontieteellistä tietoa. Tämä on episteemistä tiedeuskoa.

2. Ainoat olemassa olevat asiat ovat niitä, jotka voidaan luonnontieteen keinoin havaita. Tämä on ontologista tiedeuskoa.

3. Ainoastaan luonnontiede voi vastata kysymyksiimme moraalista sekä selit- tää ja korvata perinteisen etiikan. Tämä on aksiologista tiedeuskoa.

4. Ainoastaan luonnontiede voi vastata eksistentiaalisiin kysymyksiimme sekä selittää ja korvata perinteisen uskonnon. Tämä on eksistentiaalista tiedeuskoa.

Luennoidessaan viime lokakuussa Helsingin yliopistolla areiopagi-verkkolehden seminaarissa Stenmark totesi, että on olemassa muitakin tiedon lajeja luonnontieteen ulkopuolella.

Eikö tietomme persoonien välisistä suhteista ole kaikkein tärkeintä tietoamme?

– On olemassa ainakin havaintoihin ja itsetutkiskeluun perustuvaa tietoa, sekä muistiin, kieleen ja aikomuksiin liittyvää tietoa. Ilman esimerkiksi muistiin perustuvaa tietoa ei voisi olla luonnontieteellistäkään tietoa. Olemme paitsi neuroneja, myös ajattelevia ja arvioivia olentoja, ja suurta osaa tästä luonnontiede ei tavoita. Eikö tietomme persoonien välisistä suhteista ole kaik- kein tärkeintä tietoamme?

Stenmarkin mielestä kaikkein tunnetuin uusateisti Richard Dawkins on väärässä pitäessään jumalauskoa teoriana tai hypoteesina, joka olisi keksitty selittämään tiettyjä seikkoja fysikaali- sessa tai biologisessa maailmassa.

– Usko on uskovien ihmisten mielestä tulosta jumalallisen todellisuuden kohtaamisesta. Tuo todellisuus auttaa uskovia käsittelemään kärsimyksen ja ahdistuksen kokemuksiaan ja antaa heidän elämälleen tarkoituksen. Uskon kautta on mahdollista saada suhde jumalalliseen ja syventää tätä suhdetta rukouselämän ja jumalanpalveluksen kautta.

Tarkoitus ei siis ole antaa luonnontieteelle kilpailevaa näkemystä maailmankaikkeuden ominaisuuksista vaan etsiä vastausta siihen mitä merkitsee olla olemassa ihmisolentona.

– Kaikki ihmiset tarvitsevat kehyksen elämälleen, jotain, mikä yhdistää elämän osatekijät ja tekee kokonaisuudesta ymmärrettävän, toteaa Stenmark.

– Aidosti luonnontieteellisessä ajattelussa tiedostetaan luonnontieteen rajoitukset ja tunnustetaan, että kaikki totuuden ja tiedon osat eivät ole sen tavoitettavissa. Totuus saattaa olla mahdollista tavoittaa vain henkilökohtaisen kokemuksen ja vakaumuksen myötä, tarkentaa Stenmark.