Toteutuuko ikäihmisen osallisuus kotipiirin ulkopuolella?

14.1.2019 klo 15:56 Uutiset KD Lehti

Geronomi Kitti Kumpulainen pohtii kirjoituksessaan, miten iäkäs henkilö kokee osallisuuden toteutuvan kotipiirin ulkopuolella. Ulottuuko iäkkään henkilön osallisuus senioritalon rakentamisen suunnitteluprosessiin? Miten iäkkään henkilön osallisuutta voidaan edistää tulevana senioritalon asukkaana?

Geronomi Kitti Kumpulainen toteaa artikkelissaan, että iäkkään henkilön kokemus omasta osallisuudesta on vahva kodin piirissä. Siirryttäessä etäämmälle vaikuttamisen prosesseihin kuntaorganisaatiossa muuttuu osallisuuden kokemus ohueksi. Laki pyrkii turvaamaan iäkkään henkilön osallisuuden häntä itseään koskevissa päätöksissä.

Tarvitaan vastuullista kuntasektorit ja palveluntuottajat ylittävää yhteistyötä, jotta iäkkään henkilön osallisuus tosiasiallisesti toteutuu. Vanhusneuvosto on toimiva rakenne iäkkään henkilön osallisuutta toteuttamassa, jos sen tiedonsaanti ja toimintaedellytykset turvataan. Lisäksi vanhusneuvosto tulee ottaa aktiivisesti mukaan seniorirakentamisen suunnitteluprosessin kaikkiin vaiheisiin.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli niin kutsuttu vanhuspalvelulaki painottaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lain tarkoitus on myös vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää palveluja koskevista valinnoista. Tätä mahdollisuutta vaikuttaa ja päättää itseään koskevissa asioissa voidaan nimittää osallisuudeksi.

Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2013 nostaa osallisuuden ja toimijuuden ensimmäiseksi seitsemästä sisällöllisestä teemasta. Iäkkäiden ihmisten äänen pitäisi kuulua kaikessa päätöksenteossa, joka koskee heitä.

Omassa kehittämistehtävässäni havaitsin, että iäkkään henkilön osallisuus ulottuu parhaiten hänen omaan kotipiiriinsä. Yksilöhaastatteluissa haastateltavat pohtivat sitä, mitä vaikuttaminen heidän nykyisessä elämäntilanteessaan olisi. Moni kuvasi niitä luottamustehtäviä ja vastuita, joita heillä oli ollut työikäisenä. Nyt niistä oli luovuttu eikä kaipausta entiseen aktiivisuuteen ollut. Moni sanoi, että on nuorempien vuoro vaikuttaa ja tehdä suunnitelmia.

Vaikuttamisen ulottuvuudeksi riitti kodin piirissä olevien asioiden hoitaminen tai omaan terveyteen liittyvissä asioissa päättäminen. Seniorikerhojen työpajoissa vaikuttamista haluttiin ulottaa kotipiirin ulkopuolelle, mutta se koettiin vaikeaksi. Vanhusneuvoston ryhmähaastattelussa vaikuttamista tavoiteltiin, mutta se ei tuntunut helpolta.

Iäkkään henkilön osallisuuden vahvistaminen vanhusneuvoston kautta

Ryhmähaastattelu vanhusneuvostossa toi esiin haasteita, joita vanhusneuvosto on kohdannut vaikuttamisen prosesseissa. Esteinä osallisuuden toteutumiselle nimettiin muiden muassa tiedon siirtyminen sähköisiin kanaviin ja siitä johtuva tiedon puute. Vaikuttaminen seniorirakentamisen prosesseissa koettiin ohueksi.

Vanhusneuvoston asema ei ole kovin vahva, koska sillä on oikeus tehdä vain esityksiä. Varsinaista päätöksenteon valtaa ei ole. Kuulluksi tulemisesta ei oltu aivan vakuuttuneita. Moni ilmaisi turhautumista ja kokemusta siitä, ettei todellista vaikuttamisen mahdollisuutta ole. Tiedon puute vaikeuttaa myös esitysten tekemistä ajankohtaisista asioista.

Seniori-ikäisen osallisuus sote-palveluiden asiakkaana jää ohueksi, jollei palvelujärjestelmä tietoisesti edistä sitä.

Vanhusneuvosto tarvitsee tiivistä yhteistyötä päätöksenteon prosesseissa kuntaorganisaatiossa, jotta iäkkäiden henkilöiden tarpeet ja toiveet tulevat kuulluiksi. Vanhusneuvostolle on turvatta riittävä tiedonsaanti ja erilaisiin vaihtoehtoihin tutustuminen. Kun senioriasumiseen suunnitellaan esimerkiksi uusia teknologian sovelluksia, tulee niitä testata vanhusneuvoston kanssa.

Johtopäätöksiä

Seniori-ikäisen osallisuus sote-palveluiden asiakkaana jää ohueksi, jollei palvelujärjestelmä tietoisesti edistä sitä. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019, ja kuntien tekemät suunnitelmat ikääntyneen väestön tukemiseksi ovat merkittäviä välineitä osallisuuden turvaamisessa.

Vanhusneuvostolla voi olla tärkeä rooli osallisuuden toteuttamisessa, jos sen jäsenistö on aktiivinen ja sen toiminta linkittyy saumattomasti päätöksenteon portaisiin.

Jotta palvelut vastaavat iäkkäiden henkilöiden todellisia tarpeita, ovat laadukkaita ja tukevat hyvinvointia, on kaikkien sektoreiden toimittava yhteisen päämäärän mukaisesti. Yksittäisen iäkkään henkilön vaikutusmahdollisuus palveluiden laatuun tai määrään näyttäytyy melko vaatimattomana. Lisäksi seniori-ikäisen omat voimavarat eivät välttämättä riitä ajamaan omia etuja palveluverkostossa. Senioritaloa suunniteltaessa tulee varmistaa, että tulevien asukkaiden tarpeet ja toiveet kuuluvat kaikissa prosessin vaiheissa.

 

Linkki theseukseen http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112318002

 

Kitti Kumpulainen, geronomi YAMK

Kirjoittaja Kitti Kumpulainen on geronomi (YAMK), psykiatrinen sairaanhoitaja (SAMK), sielunhoitoterapeutti, diakonissa, sekä Kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokas kevään 2019 vaaleissa Lapin vaalipiirissä