Kristiina Kunnas pääkirjoituksessa: Zelenskyin puhe – ylistys vai hätähuuto?

12.4.2022 klo 09:44 Pääkirjoitukset Kristiina Kunnas

Suomen eduskunnassa ei ollut koskaan aiemmin koettu tällaista. Kansanedustajat ministereitä myöten istuivat omilla paikoillaan istuntosaliin järjestetyssä tilaisuudessa. Seinien valkokankaille ilmestyi Venäjän hyökkäyssodan sitkeä puolustautuja: Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.

Presidentin videopuheen pääviesti oli sama kuin aiemmin Euroopan parlamentille: Ukraina tarvitsee kipeästi apua ja aseita, mitä enemmän ja nopeammin, sitä parempi.

Nyt sotaa oli kuitenkin takana jo 44 vuorokautta ja Venäjän julmia sotarikoksia on paljastunut joka päivä lisää. Samana aamuna Venäjä oli iskenyt turvaan pyrkiviin siviileihin Kramatorskin rautatieasemalla. Isku ei siis kohdistunut sotilaskohteeseen vaan tavallisiin ihmisiin, joita kuoli kymmeniä ja haavoittui satoja.

Samana aamuna Venäjä oli iskenyt turvaan pyrkiviin siviileihin Kramatorskin rautatieasemalla. Isku ei siis kohdistunut sotilaskohteeseen vaan tavallisiin ihmisiin.

Varttitunnin puheeseen mahtui paljon hätää ja dataa, arvioita ja ennusteita, historiaa ja strategiaa. Vaikka osa sisällöstä oli kohdistettu suoraan Suomelle, oli viestin päämääränä toki koko Eurooppa ja läntinen maailma.

Jokin medioista uutisoi presidentin puheen keskeisen viestin lööppiotsikoksi viikonvaihteen lehtitelineisiin: ”Zelenskyi ylisti Suomea.” Totta: Zelenskyi osasi antaa kiitosta siitä, että Suomi oli ensimmäisten joukossa tukemassa, ja lähetti täysin poikkeuksellisesti myös aseapua. Mutta Zelenskyi kaipasi koko Euroopalta vahvempaa johtajuutta. Hän, kansa ja sotilaat tarvitsevat vahvempaa tukea, isompaa apua Ukrainaan, joka yksin puolustautuu Venäjän jättiläistä vastaan.

Zelenskyi kaipasi koko Euroopalta vahvempaa johtajuutta.

Suomen ylistämisen nostaminen Zelenskyin hätähuudon keskeiseksi sisällöksi tuo mieleen vanhan vitsin, jossa suomalainen näkee ensimmäisen kerran elefantin ja pohtii: ”Mitähän tuo minusta ajattelee?”

Sillä hätähuuto Zelenskyin puhe oli. Aseet loppuvat, Mariupol on kaatumaisillaan, miljoonat ovat joutuneet jättämään kotinsa, silmittömät sotarikokset jatkuvat, humanitaarinen katastrofi syvenee. Ja tulevaisuudessa edessä ovat vielä tuhojen ja traumojen korjaaminen sekä jälleenrakentaminen.

Mitä kaikkea sitten Suomen ja puhemies Matti Vanhasen lupaama horjumaton tuki tulevina päivinä tarkoittaneekaan? Nälkäistä, janoista, sairasta tai sotaakäyvää ei lämmitä pelkkä rinnalla seisominen ja kädestä pitäminen, vaan kädessä on oltava syömistä, juomista, lääkettä ja puolustustarviketta.

KD-Lehden päätoimittaja Kristiina Kunnas

Ylös