Onnistuakseen kouluinkluusio vaatii riittävät taloudelliset, inhimilliset ja tietotaidolliset resurssit. Onko se siis vain kaunis tavoite?

Kouluinkluusio, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on tasa-arvoinen ja täysivaltainen mahdollisuus osallistua opetukseen ominaisuuksistaan riippumatta, kuulostaa kauniilta ja tavoiteltavalta. Ketään ei lähtökohtaisesti saa sulkea muun yhteiskunnan ulkopuolelle ja kohdella ikään kuin ongelmatapauksena. Ihmisarvo ei katso ominaisuuksia. Tämä on erityisen kriittistä kehityksessään haavoittuvaisessa vaiheessa olevien lasten ja nuorten kohdalla.

Onnistuakseen kouluinkluusio vaatii riittävät taloudelliset, inhimilliset ja tietotaidolliset resurssit. Ensinnäkin oppilaitosten tilaratkaisuja on pohdittava tarkkaan. Nykyisin hyvin suositut avoimet tai värikkäät oppimisympäristöt eivät välttämättä ole esimerkiksi autismikirjon oppilaalle lainkaan ideaaleja. Toiseksi sekä koulu- että luokkatasolla vaaditaan riittävä määrä henkilökuntaa, jotta opetuksen laatu ja yksilöiden tarpeet tulevat täytetyksi. Pelkkä henkilöstön määrä ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi tarvitaan erityisosaamista, jotta tehostetun ja erityisen tuen puolelta normaaliopetukseen siirtyvät oppilaat saavat tukea niillä spesifeillä alueilla, joilla sitä kaipaavat. Erityistuen parista siirtyvien opiskelijoiden lisäksi on myös kyettävä turvaamaan muiden oppilaiden opetuksen taso ja riittävä yksilöllinen ohjaus.

Todellisuudessa inkluusiota on käytetty useilla paikkakunnilla säästötoimenpiteenä.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kouluinkluusio on kauniista päämääristään huolimatta osoittautunut pelkäksi utopiaksi. Todellisuudessa inkluusiota on käytetty useilla paikkakunnilla säästötoimenpiteenä, ja sen varjolla on lakkautettu kuntataloutta kuormittavia erityisluokkia ja -kouluja. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on siirretty normaaliopetuksen pariin ilman riittävää harkintaa tai edellä mainittujen resurssien varausta. Erityisopettajan, kahden avustajan ja alle kymmenen oppilaan erityisluokat ovat vaihtuneet kahden opettajan ja yli 30 oppilaan luokiksi. Kirsikkana kakun päällä normaaliopetuksen opettajilla on harvoin esimerkiksi kehitysvammaisuuteen tai autismikirjoon liittyvää koulutusta ja kokemusta. Näin toteutettuna inkluusion vaikutukset on helppo arvata.

Ylevien käsitteiden sokean tavoittelun sijaan uudistuksen toteuttamista on pohdittava käytännön realiteeteista käsin. Mikä koulutusmuoto on kaupungin tarjoamilla resursseilla kokonaisuudelle paras mahdollinen? Tärkeintä on jokaisen lapsen ja nuoren paras. Oleellista on koulujärjestelmä, jossa jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus osallistua, oppia ja tulla kohdatuksi. Koulutuksemme pitää palvella sitä läpikäyvää nuorta ennen kaikkea siten, että hän saa parhaat mahdolliset avut loppuelämälleen. Koulutus on tärkein yksittäinen satsaus yksilön tulevaisuuteen. Emme saa ilman riittäviä resursseja toteuttaa ylevien aatteiden valjastamaa uudistusta, jolla riskeeraamme haavoittuvaisessa elämänvaiheessa olevien lasten ja nuorten tulevaisuuden.

Kirjoittaja Tommi Terä on KD Nuorten pääsihteeri ja Kristillisdemokraattien Turun osaston puheenjohtaja sekä varakaupunginvaltuutettu