Tässä kirjoitussarjassa on käsitelty EPP:n periaateohjelman luettelemat ydinarvot. Luettelon jälkeen mainitaan, että ”kristillinen ihmiskuva on niiden lähtökohta”.

Lähtökohta on perusta, jolle ydinarvot rakentuvat. Tunnetun vertauskuvan mukaan kannattaa rakentaa kestävälle perustalle, kalliolle, eikä hiekalle. Perustuksen pitää kestää rakennuksen paino ja äkilliset ulkoiset rasitukset, kuten tai rankkasateiden vesikuorma.

”Kristillinen ihmiskuva” antaa hyvän perustan, jolle voi katsomuksiaan rakentaa, oli kyse mistä elämän alueesta tahansa. Sen mukaan ihminen on Jumalalle vastuullinen tietoinen olento. Koko maailma, kaikki näkyvä ja näkymätön, on Jumalan luoma, niin myös ihmiskunta. Jumala on rakastava ja ihmisen vastarakkaus olisi oikea ja kohtuullinen vastaus, jota seuraisi pyrkimys elää Jumalan mielen mukaisesti, järkevästi ja rakastavasti, myös suhteessa lähimmäisiin ja koko luomakuntaan.

Kristillinen ihmiskuva lähtökohtana kertoo, että maailma on luotu järkeväksi ja ymmärrettäväksi ja että ihmisille asettuu siinä korkea tarkoitus viljellä ja varjella luomakuntaa ja kehittää ihmissuhteensa ja yhteiskunnan rakenteet sopusointuisiksi. Ihmiskuvasta seuraa visio hyvästä yhteiskunnasta, jossa lähimmäisistä välitetään ja asiat sujuvat kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Luetellut ydinarvot ovat tästä lähtökohdasta nousevia saman kokonaisuuden eri puolia, eivätkä ne voi toteutua toisistaan irrallaan. Totuutta ei ole ilman vapautta, eikä vapautta ilman totuutta. Oikeudenmukaisuutta ei ole, ellei ihmisarvoa kunnioiteta. Solidaarisuus ei toimi irrallaan vastuusta. Kristillisdemokratian ydinarvot ovat yhteen kietoutunut kokonaisuus.

Kristillinen ihmiskuva on realistinen. Sen mukaan ihminen on taipuvainen itsepetokseen, menemään harhaan ja sulkemaan silmänsä totuudelta. Me eksymme herkästi itseriittoisuuteen ja kehitämme kuviteltuja etujamme palvelevia perusteluja sille, miten toimimme. Irtautuneina Jumalasta hapuilemme, jätämme ajattelun kesken ja kuvittelemme itsestämme liikoja, ikään kuin voisimme olla oman itsemme jumalia ja näin kieltää todellisen Jumalan.

Irrallisuus Jumalasta näkyy päivittäisessä uutistarjonnassa ja ympärillämme, meissä itsessämmekin. Mennään pieleen, kun seurataan omia mielitekoja. Tämä koskee niin ei-kristittyjä kuin kristittyjäkin. Vain Jumala voi vapauttaa meidät näistä harhoista. Siksi on tärkeää henkilökohtaisesti valvoa sisäisiä prosessejaan, rukoilla, ja kollektiivisesti antaa kristillisille kirkoille ja yhdistyksille vapaat toimintamahdollisuudet. Mutta myös muille, sillä totuuteen ei voi pakottaa. Uskonnonvapaus, ajattelun vapaus, mielipiteen vapaus, vapaa totuuden etsiminen ovat tästä näkökulmasta muiden vapauksien edellytys.

Hiekallekin voi rakentaa hienoja rakennuksia, joissa on paljon toimivia elementtejä. Puutteellisiltakin aatepohjilta, jopa ateismista, ponnistaen voi kehittää sellaisia hyviä yhteiskunnallisia osaratkaisuja, joita kristillisdemokraatit eivät ole tulleet ajatelleeksi. Sitä paitsi Suomessa kristillisdemokraattista aatetta lähellä olevaa ajattelua on monissa puolueissa, onhan se kristityille luonnollinen aatemaailma. Meidän on syytä olla avoimia oppimaan muilta ja nöyrästi tunnustaa oma erehtyväisyytemme ja puutteellisuutemme, kuten kristillinen ihmiskuva opastaa.

Toisaalta kalliollekin voi rakentaa heikkoja tönöjä, KD:n toimialueella huonoja ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin, jos olemme tyhmiä ja laiskoja ongelmien analysoinnissa ja ratkaisujen kehittämisessä. Lutheria mukaillen jumalaton hallitsija, jolla on järkeä, on hallitsijana parempi kuin tyhmä uskovainen. On kuitenkin luonnollista jatkaa ajatuskulkua siten, että järkevä Jumalaan uskova ja tukeutuva hallitsija on etulyöntiasemassa suhteessa järkevään jumalattomaan, koska hänellä on myrskyt kestävä suunta ja tarkoitus ja kristillisestä ihmiskuvasta nouseva ihmisiä ymmärtävä kärsivällisyys pitkäjänteiseen työhön yhteiseksi – ei vain joidenkin ryhmien – hyväksi.