– Olen havainnut eri suuntien herätyskristittyjen ja katolilaisten lähentymistä nimenomaan yhteiskunnallisissa moraalikysymyksissä. Kenties kyse on siitä, että näkemykset nousevat samasta lähteestä, Raamatusta, arvioi dominikaaniveli Gabriel Salmela, OP.

Dominikaaniveli Gabriel Salmela on mukana ekumeenisessa dialogissa. Hän korostaa, että usein eri teologisten näkemysten välillä ei kyseessä ole varsinainen ristiriita, vaan erilainen näkökulma ja lähestymistapa. Vaikka muiden konservatiivisten kristittyjen kanssa voidaan olla eri mieltä kirkosta, virasta, paavista, Marian kunnioittamisesta tai muista asioista, moraalisissa kysymyksissä löydetään helposti toisensa. Katolisen kirkon lähtökohta on selkeä:

– 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala loi ihmisen ja antoi kaikki luomakunnan asiat ihmisen haltuun, toteaa veli Gabriel.

Vuoden 2017 lopulla julkaistiin perusteellinen 341-sivuinen suomennos ”Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja”, joka kokoaa yhteen katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen.

Vuoden 2017 lopulla julkaistiin perusteellinen 341-sivuinen suomennos ”Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja”, joka kokoaa yhteen katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen.

Mutta miksi kaikista kirkoista vain katolisella kirkolla on johdonmukainen yhteiskuntateologia?

– Läntisen kirkon katolinen perinne omaksui keskiajalla kreikkalaisen sivistyksen, kuten Aristoteleen perinnön, jonka kirkko tulkitsi ja sovitti kristilliseen maailmankäsitykseen. Juuri dominikaaniteologi Tuomas Akvinolainen teki tuon synteesin. Sen seurauksena katolisessa kirkossa opetusvirkaan, eli paavin ja piispojen opetuksen alueeseen, kuuluvat kaikki ihmisen ja maailman asiat.

Salmelan käsityksen mukaan reformaatiossa painopiste siirtyi yksilön iankaikkiseen pelastukseen, yksilön näkökulmaan.

– Luterilaisuudessa kirkon läsnäolon ja todeksi tulemisen merkki on tapahtuma, jossa painopiste on sakramenttien oikein toimittamisessa ja evankeliumin puhtaassa julistamisessa. Katolisessa kirkossa paavius ja piispuus luovat olemuksellisen järjestyksen kirkolle ja sen katsotaan olevan Kristuksen asettama.

Salmelan mukaan katolinen kirkko uskoo luonnollisen järjen mahdollisuuksiin saada tietoa myös moraalisista totuuksista.

– Puhutaan luonnollisesta moraalilaista, jonka jokainen ihminen voi tavoittaa sisäisesti omatuntonsa kautta. Raamatussa sen tiivistelmä on kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky.

Uskolla sen sijaan otetaan vastaan ilmoitus Kristuksesta, hänen seuraamisestaan ja vuorisaarnan rakkauden ”lain” noudattamisesta.

– Kirkon kanta tiivistyy ajatukseen, että armo ei kumoa luontoa vaan täydellistää sen. Yhteiskunnallisessa opetuksen juuret ovat tietenkin Raamatussa ja kirkko on monessa toiminnassaan edistänyt yhteistä hyvää.

Esimerkiksi yliopistolaitos syntyi kirkon sisällä 1200-luvulla. Sitä ennen lukemista ja kirjoittamista harjoitettiin lähinnä luostareissa.

– Oppiaineita olivat humanistiset aineet, kuten kirjallisuus ja aritmetiikka, ja korkeimpana teologia. Ne muodostivat yhtenäisen maailmanselityksen. Suomessakin sairaanhoito ja koulutus olivat alkujaan pitkälti kirkon organisoimia.

Suomessakin sairaanhoito ja koulutus olivat alkujaan pitkälti kirkon organisoimia.

Virallisen yhteiskuntaopetuksen yksi peruskivistä on 1891 julkaistu paavin kiertokirje Rerum Novarum, Uusista asioista. Kiertokirjeiden nimi tulee niiden kahdesta ensimmäisestä sanasta.

– Tuon kiertokirjeen kautta paavin- istuin otti aseman antaa normatiivisia lausuntoja yhteiskunnallisista asioista. Siitä eteenpäin paavien yhteiskunnalliset kiertokirjeet kommentoivat ajankohtaisia suuria kysymyksiä Raamatun ja suuren asiantuntijoiden koneiston kuulemisen pohjalta.

Salmela kertoo, että kiertokirjeiden takana on pitkä harkinta ja kypsyttely.

– Kirkko kuuntelee aina herkällä korvalla ennen kuin lausuu asioista. Kirkon sosiaaliopetuksen periaatteet nousevat Raamatusta. Nykyisen yhteiskuntaopetuksen perusta nousee historiasta ja monista eri lähteistä.

Viimeisin yhteiskunnallinen kiertokirje on 2015 suomennettu paavi Franciscuksen Laudato si’, joka keskittyy ympäristökysymyksiin.

– Se on sydänaiheitani. Olen tavallaan kokenut hengellisen luontoherätyksen, sillä sitä ennen minulta oli kadonnut luonnon pyhyyden taju. Hengellisen ulottuvuuden lisäksi kysymys on paitsi luonnon varjelemisesta, myös globaalista oikeudenmukaisuudesta köyhien ja rikkaiden sekä nykyisten että tulevien sukupolvien välillä, pohtii veli Gabriel.

Salmela näkee eron niiden yhteiskuntien välillä, joissa luterilaiset ovat enemmistönä ja niiden, joissa katolilaiset ovat enemmistönä.

– Reformaation 500 vuotisjuhlavuonna kirjoitettiin, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu luterilaisuuteen. Reformaatio loi käsityksen vahvasta valtiosta ja lain lähes absoluuttisesta noudattamisesta. Siinä solidaarisuus tapahtuu kasvottoman järjestelmän ja lain kautta. Katolinen käsitys painottaa enemmän omaa vastuuta ja harkintaa. Vastuullinen yhteisö ei ole valtio vaan oma perhe ja suku. Katolisessa mallissa ihminen itse on vastuullinen tekemään hyvää.

Reformaatio loi käsityksen vahvasta valtiosta ja lain lähes absoluuttisesta noudattamisesta. Siinä solidaarisuus tapahtuu kasvottoman järjestelmän ja lain kautta. Katolinen käsitys painottaa enemmän omaa vastuuta ja harkintaa. Vastuullinen yhteisö ei ole valtio vaan oma perhe ja suku. Katolisessa mallissa ihminen itse on vastuullinen tekemään hyvää. – dominikaaniveli Gabriel

Molemmissa malleissa on hyvät ja huonot puolensa.

– Vapaus tehdä hyvää on samalla vapautta tehdä pahaa. Joissain katolisen enemmistön maissa korruptio rehottaa, meillä Suomessa se voi olla piilossa rakenteiden takana.

Katolisessa kirkossa siis ajatellaan, että sille kuuluvat kaikki ihmisten asiat, mutta toisaalta on eri asia kuka kirkon linjaa toteuttaa eri elämän alueilla.

– Kirkossamme papit ja sääntökuntalaiset eivät saa osallistua politiikkaan, se on maallikkojen tehtävä. Katoliselta kirkolta on toki oikeus odottaa moraalista esimerkillisyyttä ja selkeää opetusta.

Viime vuosina katolisen kirkon sisällä on paljastunut vakavia syntejä.

– Väärinkäytökset herättävät oikeutettua suuttumusta. Kirkon ihmiset eivät ole vapaita synnin tekemisestä ja kaikesta inhimillisestä heikkoudesta. Tunnustamme viimeisen tuomion, mutta se ei poista velvollisuutta katua ja korjata vääryydet. Rippi edellyttää aitoa katumusta, ettei enää tee vääryyttä. ”Mene, äläkä enää syntiä tee”.

Salmelan mukaan Suomessa ei ole riittävästi ollut esillä katolisen kirkon rooli maahanmuuttajien kotouttamisessa.

– Kirkko tarjoaa heille täyden ihmisarvon kokemisen yhteisön, jossa he ovat täysivaltaisia jäseniä. Tämän työn tukeminen olisi oikeudenmukaista. Toiminta edellyttää rakennusten ylläpitoa ja työsuhteisten pappien sekä muiden ihmisten kustannusten kattamista. Luontevin tapa olisi saada jäsenten verotusmahdollisuus sekä suoraa taloudellista panostusta.

Myös uskonnonopetuksen parempi hyväksyminen ja tukeminen olisi tarpeen, sillä aina se ei käytännössä katolilaisten kohdalla toimi.

– Ensisijainen kasvatus- ja koulutusvastuu on vanhemmilla. Jos uskontokasvatus muutettaisiin yleiseksi katsomustiedoksi pitäisi katolilaisille antaa resurssit omaan koulutusjärjestelmään, katsoo Salmela.

Salmelan minimivaatimus yhteiskunnalle on, että lääkäreille saataisiin omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tekemisestä.

– On käsittämätöntä, että tässä ei uskonnonvapaus toteudu, kommentoi Gabriel Salmela, OP.