Abortista on uskallettava keskustella!

12.7.2018 klo 08:46 Kolumnit Päivi Räsänen

Kysymys abortista nostatti tunteita eduskunnan istuntosalissa. Ulkoministeri oli arvostellut Irlannin kansanäänestyksen tulosta sekä osallistunut hartaustilaisuuteen, jossa sytytettiin kynttilöitä kohdussa elävien lasten puolesta. Elämän puolustamisen pelättiin synnyttävän abortintekijöitä loukkaavan mielikuvan ”satojentuhansien lasten tappamisesta äitinsä kohtuun.”

Aihe on kipeä ja vaikea, mutta siitä on uskallettava keskustella. Abortti koskettaa laajempaa joukkoa kuin usein ajattelemme. Aborttilain säätämisestä v. -70 lähtien on tehty yli puoli miljoonaa aborttia. Tällä hetkellä keskeytetään noin 9400 raskautta vuodessa eli yli 26 joka päivä. Keskuudessamme on satoja tuhansia naisia, jotka ovat omassa kehossaan kokeneet abortin ja saman verran isiä.

Kun maahamme ajettiin sallivaa aborttilakia, sikiön väitettiin olevan vain umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale naisen ruumiissa. Naiselle tuli saada oikeus päättää oman kehonsa käytöstä. Onko abortin puolustajien vai elämän puolustajien ihmiskuva lähempänä tieteen kuvaamaa todellisuutta?

Hedelmöityksen jälkeen ihmisen kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, kauan ennen aborttirajoja. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä.

Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla. Mieleeni on jäänyt kohtaaminen lääkärikollegani kanssa sairaalan käytävällä. Hän nojasi kalpeana seinään ja kertoi voivansa pahoin. Hän oli suorittanut raskaudenkeskeytystä, kun imulaitteesta oli tipahtanut lattialle pieni jalka reidestä irronneena. Aiemmin hän oli puolustanut aborttia, mutta nyt huokasi: ”Tämä on pyövelin hommaa.”

Abortin puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmispersoona. Ihmispersoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Näitä kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivät myöskään syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset.

Elämänsuojelua edistävien lainsäädäntöuudistusten lisäksi tarvitsemme parempaa tukea vaikeissa elämäntilanteissa lastaan odottaville äideille. Abortista on tullut näennäisen helppo ratkaisu sosiaalisiin ongelmiin.

Raskaudenkeskeytys on useimmille naisille henkisesti raskas prosessi. Jotkut kamppailevat vuosikausia syyllisyyden tunteiden kanssa ja ikävöivät menettämäänsä lasta. Aborttia perustellaan usein kauniilla ajatuksella, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta toivottuna vastaan, avoimia sylejä löytyy jokaiselle lapselle. Naisten oikeuksia tulee puolustaa, mutta ei kaikkein pienimpien elämän kustannuksella.

 

Kirjoittaja on kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsänen.