Johtaja Peter Didrichsen on oikealla paikallaan museossa

21.2.2016 klo 10:22 Kotimaa Kristiina Kunnas

– Jos saisimme edes neljäsosan Suomen kautta kulkevista lentomatkustajista jäämään yhdestä-neljään yöksi Helsinkiin, saisimme valtavan buumin turisteja, haaveilee Didrichsenin taidemuseon johtaja Peter Didrichsen. Hän on mies, joka viihtyy museossa.

Peter Didrichsen katselee sukunsa nimeä kantavan museon ikkunoista jylhää maisemaa ja viittaa rannan rinteeseen.

– Tuossa isäni on haudattuna äidin viereen. Kun isä kuoli 1992 ei ensin ollut varmaa, mitä teoksille ja toiminnalle tapahtuu.

– Johtajuus lankesi aika luonnostaan minulle meistä neljästä sisaruksesta, Didrichsen kertoo.

Vapaa-ajalla Peter ajaa moottoripyörää ja jakaa Raamattuja. Tärkeät yhteisöt ovat kristittyjen motoristien Gospel Riders sekä Suomen Gideonit.

Taidemuseon tarina alkoi, kun tanskalainen yrittäjä ja suomenruotsalainen tyttö rakastuivat toisiinsa ja suomalaiseen taiteeseen 1930-luvulla. Hankinta alkoi mieltymyksestä. Ostettiin sitä, mistä pidettiin.

– Oy Transmeri Ab antoi puitteet tälle. Ei tällainen taiteen kerääminen onnistuisi ilman yritystoimintaa, tai oikeammin: ilman menestyksekästä yritystoimintaa.

Transmeri toi Suomeen Chanel vitosta ja teknokemian tuotteita. Yritystoiminta laajeni ja nykyisin Transmeri Groupiin kuuluu kuusi tytäryhtiötä.

Arkkitehti Viljo Revell suunnitteli Kuusisaaren rantaan Helsinkiin Didrichsenin kotitalon. Ovet avattiin pari kertaa viikossa yleisölle. Presidentti Urho Kekkonen vihki museosiiven syyskuussa 1965.

Viime talvena Edvard Munchin näyttely keräsi niin suuren suosion, että ihmiset jonottivat siihen jopa paukkupakkasilla. Kävijöitä oli lähes 70 000.

– Emme olisi Munch-näyttelyä saaneet, elleivät turvajärjestelyt remontoidussa museossamme olisi Euroopan huippuluokkaa.

– Tavallisena vuonna meiltä on lainassa 40–70 teosta. Ollessamme täysremontissa 2013-2014 meiltä taisi olla 400 työtä ulkona, johtaja kertoo.

Peter Didrichsenin elämässä on monta kiinnostuksen kohdetta. Hän ei ole vain museonjohtaja vaan myös diplomiekonomi, joka osallistuu Transmeri Groupin hallitustoimintaan. Vaimo Maria on museon intendentti.

Vapaa-ajalla Peter ajaa moottoripyörää ja jakaa Raamattuja. Tärkeät yhteisöt ovat kristittyjen motoristien Gospel Riders sekä Suomen Gideonit.

Henkilökohtainen usko on elämän kantava voima.

– Olen saanut kutsumuksen kertoa uskostani. Tiedän olevani oikealla paikalla taidemaailmassa, joka myös tarvitsee evankeliumia.

Evankeliumin levittämisen vuoksi hän suostuu haastatteluihinkin.

Hän imi rakkauden taiteeseen jo äidinmaidossa. Mikä häntä vetää taiteen pariin?

– Minusta siitä pitää tulla hyvä olo, sen pitää kohottaa. On tutkittu, että taiteella on hoitava, parantava vaikutus.

Didrichsen odottaa lisää matkailijavirtoja Helsinkiin.

– Jos saisimme edes neljäsosan Suomen kautta kulkevista lentomatkustajista jäämään yhdestä-neljään yöksi Helsinkiin, saisimme valtavan buumin turisteja. Amos Rexin ja yksityisellä rahoituksella pystytetyn Guggenheimin sekä muiden museoiden myötä tästä tulisi Euroopan taidepääkaupunkeja, Didrichsen visioi.

Helmikuun puolivälissä Didrichsenillä avautui Neuvostoliiton taidetta esittelevä näyttely.

– Siinäkin on ollut korkeampi sormi mukana: saimme Neuvostoliiton viimeiseltä hallitsijalta Mihail Gorbatshovilta näyttelyyn henkilökohtaisen tervehdyksen, Didrichsen iloitsee.

Didrichsenin taidemuseo: Olipa kerran neuvostotaide – teoksia Arefjevin kokoelmasta, 13.2.–15.5.2016. Kuusilahdenkuja 1, Kuusisaari, Helsinki.
Tällä hetkellä Didrichsenin taidemuseossa on esillä neuvostotaidetta. Mihail Zautrennikov: Ankkafarmilla, 1965. (Kuva Tretjakovin galleria)

Didrichsenin taidemuseossa on esillä neuvostotaidetta 15. toukokuuta saakka. Mihail Zautrennikov: Ankkafarmilla, 1965. (Kuva Tretjakovin galleria)

 

Ylös