Suomalaisessa maataloudessa eletään vaikeita aikoja, ja maanviljelijän arkipäivä on todella haastava. Maanviljelijöillä on monenlaisia huolia. Tuottajahinnat ovat alhaiset ja paineet suuret joka suunnasta. Moni viljelijä on väsynyt ja tuntee toivottomuutta valtavan työtaakan, suurten velkojen ja talousvaikeuksien keskellä. Suuri osa maatilan tuotosta menee kulujen kattamiseen, ja käteen jäävä raha on lähes olematon.

Päivittäisten ongelmien lisäksi ennen näkemätön alkukesän kuivuusjakso koettelee nyt Suomea. Edessä on monin paikoin jälleen katovuosi ja tilanne useilla maatiloilla on hyvin stressaava. Kuiva ja lämmin sää on leikannut kevätviljojen sato-odotuksia jo viidenneksen keskimääräisestä.

Kotimaisen ravinnontuotannon jatkuvuus on vaakalaudalla, mikäli maatilojen ahdinko syvenee. Jos ruuantuotanto, puutarhatuotanto ja maatalous ajetaan alas, tulee meille vakavia ongelmia. Kuvittelemmeko, että ruokaa voidaan aina tuoda muualta?

Paikallisen tuotannon valitseminen on tuki ja viesti siitä, että haluamme lähiseudun tuotteita ja että paikalliset viljelijät ovat meille tärkeitä.

Valtion on nyt oltava herkällä korvalla viljelijöiden tilanteesta.

Mitä suomalainen voi tehdä sen eteen, ettei suomalaista maataloutta ajettaisi alas? Vastaus on: suosi suomalaista. Paikallisen tuotannon valitseminen on tuki ja viesti siitä, että haluamme lähiseudun tuotteita ja että paikalliset viljelijät ovat meille tärkeitä.

Saamme tukea myös rukoillen, että yhä useammat ymmärtäisivät tilanteen vakavuuden ja että saamme aiempaa vakaamman ja ennustettavamman taloustilanteen viljelijöille. Ruokaa tarvitaan aina. 1. Moos. 8:22 sanoo: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen.”

 

Kirjoittaja Peter Östman on Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.