Suurin osa eduskuntaryhmien puheenjohtajista on sitä mieltä, että Suomessa ei pidä sallia tietoliikenteen massavalvontaa, edes kansallisen turvallisuuden nimissä. Ryhmäjohtajat korostavat Helsingin Sanomien (18.1.) kyselyssä kansalaisten oikeutta tarkistaa omat tietonsa, jotka hankitaan uuden valmisteilla olevan tiedustelulainsäädännön perusteella.

Helsingin Sanomat kysyi kaikilta eduskuntaryhmien puheenjohtajilta, mitä mieltä he ovat Sveitsissä käyttöön otetuista verkkovalvonnan ja tiedustelun pelisäännöistä.

– Valvonnan lisääminen edellyttää, että myös kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa itsestään lisätään

Tietoliikenteen massavalvonta on ollut käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja myös Ruotsi seuloo kaikkea rajat ylittävää tietoliikennettä.

Sen sijaan Sveitsin tiedustelupalvelu määrittelee ensin kohteen ja aloittaa vasta sen jälkeen kohdetta koskevan tiedustelun.

Tietoliikenteen massavalvontaan suhtautuvat HS:n kyselyssä kielteisesti vihreiden, vasemmistoliiton, perussuomalaisten, sosiaalidemokraattien ja kristillisten eduskuntaryhmät. Keskustan ja ruotsalaisten eduskuntaryhmä ei vielä ottanut asiaan kantaa.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman katsoo, että kansalaisten oikeuksien kannalta on hyväksyttävämpää, että tietoa kerätään vain, kun siihen on perusteltu syy.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on toisaalta varauksellinen myös tiedustelupalvelun tiukkaan valvomiseen.

– Emme ole kannattaneet tiedustelun parlamentaarista valvontaa emmekä raskasta etukäteisvalvontaa.

– Liian raskas menettely voi hidastaa tutkintaa merkittävästi ja siis käytännössä estää tiedusteluvaltuuksien lisäämisen mahdollistamat hyödyt, Östman linjaa.

Sen sijaan eduskuntaryhmien puheenjohtajat suhtautuvat myönteisesti Sveitsin mekanismiin, jossa jokainen saa lopulta tarkistaa itseään koskevat tiedustelupalvelun hankkimat tiedot.

Östmanin mielestä Sveitsissä käyttöön otettu enintään kolmen vuoden karenssiaika ”kuulostaa järkevältä”. Suomessa vastaava aika on peräti 60 vuotta.

– Valvonnan lisääminen edellyttää, että myös kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa itsestään lisätään, Östman sanoo.